Vuosi 2020 pakotti meidät kohtaamaan muutoksen, johon emme olleet valmistautuneet. Minna Janhonen kirjoittaa blogissaan resilienssin merkityksestä ja kertoo, mihin muutostilanteissa kannattaa kiinnittää huomiota. Epävarmuuden keskellä auttaa esimerkiksi taito nähdä vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja kyky keskittyä siihen, mihin voi itse vaikuttaa.
Vuoden viimeisessä blogissa Peter Jung kannustaa ottamaan aikaa rohkealle ja rehelliselle itsereflektiolle. Jung antaa jälkiviisastelun tueksi myös konkreettisia apuvälineitä, joita lempeästi tarkastelemalla alkavaan vuoteen on mahdollista asennoitua kestävämmällä, hallitummalla, kiireettömämmällä ja rakkaudellisemmalla asenteella.
Johtajuus on murroksessa ja itseohjautuvuuspuhe tuntuu välillä jyräävän johtoportaat kokonaan tieltään. Tuukka Kostamon mukaan johtajuudella on kuitenkin roolinsa myös meidän aikamme työelämässä tai ainakin työnjohdolliset tehtävät on edelleen jonkun tai jonkin hoidettava HYVIN, jotta pyörät pysyvät liikkeessä. Kostamo luo katsauksen työnjohdon periaatteiden kehitykseen läpi viime vuosisadan ja pohtii, millaisesta kulttuurisesta ympäristöstä ja historiasta oman aikamme työnjohdon periaatteet nousevat.
Innovaatioiden, inspiraation ja terveen työskentelyilmapiirin taustalla on aina toista kunnioittava ja avoin asenne, jonka vaaliminen työkulttuurissa edellyttää monipuolisten vuorovaikutustaitojen hallintaa. Tytti Kokko esittelee keinon, jolla ”mennään jo asiaan” -töksäyttelyn sijaan kollegalle voi antaa palautetta kunnioittavaan ja rakentavaan sävyyn.
Sisäiseen motivaatioon, ihmisten välisiin suhteisiin ja yksilöiden sekä työyhteisöjen tunnevalmennukseen perehtynyt psykologi Iida Mäkikallio perustelee, miksi positiivisuus voi olla myös haitallista. Tämän lisäksi hän antaa kolme vinkkiä, joiden avulla voimme oppia käsittelemään ajatuksiamme ja tunteitamme rakentavasti. Teksti on päivitetty versio vuonna 2017 ilmestyneestä blogijulkaisusta.
Reima Launonen kirjoittaa tällä viikolla sellaisista esihenkilöistä, joiden tehostamistoimet tai läsnäolo eivät tarkoitusperistään huolimatta myötävaikuta työyhteisön ilmapiiriin tai työntekemisen flowhun. Rytmitajuttomat esihenkilöt ovatkin harmittavan usein myös tahdittomia. Työn tehostamista, reippaampia tahtilajeja ja uusia deadlineja suunniteltaessa olisikin tärkeää ymmärtää, mikä on optimaalinen, kunkin työntekemisen vaatima sisäinen rytmi, jota ei voida ohittaa mikäli tähdätään keskittyneeseen työskentelyyn ja perusteellisiin lopputuloksiin. Valssia ei muokata masurkaksi ilman varpailleastumisia.
Frederick Winslow Taylor on ristiriitainen hahmo. Toisaalta hänen kehittämänsä tieteellinen johtaminen on ollut osaltaan luomassa 1900-luvun massiivista teollisen tuottavuuden kasvua, mutta toisaalta Taylorin näkemykset ihmisistä ja työn organisoinnista lähinnä pistävät irvistämään. Tai ainakin, jos uskoo pelkästään uudempia toisen käden lähteitä. Sami Paju tarttui Taylorin alkuperäisteokseen The Principles of Scientific Management ja löysi kirjan sivuilta erilaisen Taylorin. Sellaisen, jonka ajatuksista myös moderneilla organisaatioilla ja johtajilla olisi paljon opittavaa.
Eero Lahtinen pohtii, millaista on vaikuttava organisaatiokehittäminen ja peräänkuuluttaa oleelliseen keskittymisen tärkeyttä. Organisaatiokehittämisen näkökulmasta yksilöiden kouluttaminen ei yksinkertaisesti riitä aidosti vaikuttavan muutoksen aikaansaamiseksi, mikäli myös organisaatiorakenteiden tasolla ei samalla tehdä uudistuksia.
Voiko luovuutta opetella? -Kyllä voi, sillä luovuus on yksinkertaisesti vain kykyä toimia uudella tavalla, Lauri Järvilehto kirjoittaa, ja väittää, että ero tavallisen duunarin ja Da Vincin luovan nerouden välillä ei ole ensisijaisesti geneettinen, vaan metodinen. Lue, mitä tarkoitetaan luovuuden punttistrategialla ja miten ennustamattomiin tilanteisiin voi ennalta valmistautua harjoittamalla luovuuden kultivoimista.
Onko tunnepuhe epäammattimaista? Voiko hyvää työtä tehdä huonolla fiiliksellä? Kuuluuko rakkaus työelämään? Miia Järvilehto kirjoittaa tunteista ja tunneilmaston johtamisesta työyhteisöissä ja pohtii, millaisia tunnetaitoja organisaatioissa on otettava haltuun, kun halutaan rakentaa hyvinvoivaa kommunikaatiokulttuuria.
